Guardians of the Galaxy sijoittuu kokonaisuudessaan ensimmäistä viittä minuuttia lukuunottamatta avaruuteen. Juoni rakentuu Peter Quillin (Chris Pratt) ympärille, joka "kaapataan" nuorena poikana Maasta ja josta tulee avaruuden palkkasoturien kouluttamana moinen itsestäänkin, vaikkakin elokuvan aikana häneen viitataan useimmiten lähinnä varkaana ja olemukseltaankin kaveri on melkoinen kikkailija ja hölösuu, mutta joka perinteiseen sarjakuvatyyliin omaa kuitenkin sankarin sydämen. Peter Quill, joka kutsuu itseään Star-Lordiksi, palkataan nimettömän tahon kautta varastamaan ja toimittamaan omituinen metallinen pallo, mutta kyseisen salaperäisen pallon perässä on monta muutakin tahoa. Kyseisen pallon sisällä piilee nimittäin voimakas salaisuus, jonka etenkin tarinan antagonisti Ronan the Accuser haluaa itselleen. Ronan on voimakas ja kostonhaluinen mielipuoli, joka haluaa tuhota vastustajiensa planeetan kokonaisuudessaan asukkaineen kaikkineen. Tästä saa alkunsa elokuvan tarina, johon sekoittuu pian erilaisia hämäriä hahmoja, kuten vihreäihoinen salamurhaaja Gamora, vaimonsa ja tyttärensä menettänyt järkäle Drax the Destroyer, sekä palkkionmetsästäjäkaksikko Rocket Raccoon sekä Groot. Rocket on ainoa laatuaan oleva geneettisesti manipuloitu puhuva pesukarhu, joka tuntuu rakastavan aseita ja väkivaltaa, kun taas Groot on ns. elävä puu, joka pystyy jos jonkinmoisiin temppuihin, mutta jonka ulosanti rajoittuu lauseeseen " I am Groot. " Kuulostaa äärimmäisen sekavalta, eikö?
Jos elokuvaa lähestyy vähän helpommasta kulmasta, niin ensinnäkin se on aika yksinkertainen (hyvässä mielessä) scifi-leffa, mutta toisaalta se on myös hyvin suurelta osin äärimmäisen koominen elokuva. En tiedä, olisiko toimintascifikomedia sille oikea genretys, mutta ainakin siitä saa aika hyvän kuvan. Itse en ole sarjakuvaa lukenut koskaan ja idea tuntui lähinnä yhtä omituiselta kuin The Avengers aiemmin, mutta täysin samalla tapaa tämäkin elokuva osoittautui äärimmäisen helpoksi seurattavaksi ja sen eri osa-alueet on tasapainotettu onnistuneesti Joss Whedonin parin vuoden takaisen megahitin tapaan. James Gunn ei ohjaajana ole tehnyt tähän mennessä juuri mitään ja silti hän ohjaa tämän elokuvan loistavasti samaan tapaan, kuin Joe ja Anthony Russo ohjasivat vailla suuremman elokuvan kokemusta viimeisimmän Captain American.
Guardians of the Galaxy esiintyy eduksee huumorillaan ja sitä se todellakin on täynnä. Chris Pratt pääroolissa vakuuttaa isosti ja kaverin ulosanti on tasan yhtä varmaa, kuin Lego: The Moviessa. Tässä elokuvassa hänet toki nähdään myös ihan elävänä valkokankaalla ja se tuo ison osan hahmon karismaan ja hauskuuteen. Star-Lord on melkoinen renttu ja suhteellisen urpokin, mutta kuten jo aiemmin todettua, on hänessä kaikki epätodennäköisen sankarin ominaisuudet. Toinen elokuvan humoristisimmista hahmoista on pesukarhu Rocket, jonka äänestä vastaa Bradley Cooper. Kyseisen cästäyksen johdosta huokaisin syvään elokuvasta kuullessani, sillä inhoni Cooperia kohtaan on melko valtava. Mukavasti kuitenkin Cooper hoitaa hommansa suhteellisen hyvin, eikä suorituksessa ole oikeammin valittamista. Gamoraa näyttelevä Zoe Saldana on oma perinteinen itsensä: liikkuu hyvännäköisesti ja tekee tuimia ilmeitä, mutta naisen näyttelijänlahjat jättävät silti edelleen enemmän tai vähemmän toivomisen varaa. Sama vika on vapaapainista tunnetuksi tulleella Dave Bautistalla, joka näyttelee äärimmäisen artikuloitua englantia suoltavaa ja kostonhimoista Draxia. Toki Drax on ainakin elokuvassa harvinaisen yksinkertainen hahmo ja sinällään Bautistan pökkelö esiintyminen ei sitä pilaa, vaan on täysin paikallaan. Grootille äänensä ja motion-capturen on lahjoittanut Vin Diesel ja hahmo on elokuvan hauskimpia ja ainakin ehdottomasti sympaattisin. Pahisrooleista vastaavat Lee Pace Ronanina, Karen Gillan sinisenä Nebulana, Benicio Del Toro The Collectorina, sekä pienen sivuroolin tekevä Josh Brolin superpahis Thanosina. Lee Pace on erittäin uhkaava ja vakuuttava Ronan, jolle olisi suonut paljon enemmänkin aikaa valkokankaalla. Gillan on myös mukavaa katsottavaa, mutta valitettavasti hänenkin roolinsa elokuvassa jää melko pieneksi. Brolin ja Del Toro ovat ylipäätään täysin sivuosassa tarinassa, joten heidän ns. cameonsa ovat sen sijaan jopa selitettävissä. Del Toro on jotakuinkin joka roolissa yhtä loistava omituisen olemuksensa takia. Brolinin kohdalla elokuvassa on tehty todella omituinen ratkaisu, sillä vaikka kaveri omistaa äärimmäisen jykevät kasvot, on hänen hahmonsa kasvot toteutettu kehnohkolla CGI:llä ja jäljellä on lähinnä hänen äänensä toisin kuin The Avengersin lopputekstien lyhyessä kohtauksessa, jossa Thanoksen kasvot on toteutettu prosteeseilla ja meikillä. Pieniä juttuja ehkä, mutta minua jäi ärsyttämään. Vielä enemmän se pelottaa, sillä sarjakuvia lukeneet tietävät, että Thanos on superpahis, joten kyseinen kaveri tullaan näkemään isossa roolissa tulevissa Marvel-leffoissa. Pienissä sivurooleissa vaikuttavat vielä näiden lisäksi mm. Glenn Close, John C. Reilly, Michael Rooker, sekä Djimon Hounsou ja kaikki suoriutuvat rooleistaan mainiosti.
Elokuva on tuhti paketti toimintaa ja komediaa scifimiljöössä ja se viihdyttää koko parituntisen kestonsa ja on vaikea kuvitella, että kukaan sarjakuvaelokuvista pitävä ainakaan jäisi kylmäksi millään tapaa. Mutta elokuva on myös ummikolle sopiva ja suosittelen sitä ehdottomasti moisen genren elokuvien ystäville. Itselleni elokuva oli hyvin viihdyttävä kaikinpuolin, mutta Avengersin tai uusimman Captain American viboista jäätiin silti ihan vähän jälkeen. Mutta mitäpä sellainen haittaa, kun elokuva naurattaa erittäin hyvällä tavalla jatkuvasti ja silmäkarkki on arvoltaan ysipuoli koko kestonsa ajan. Guardians of the Galaxy on täydellinen kesäleffa, jonka katson kyllä mielelläni uudelleen vielä syksyllä, talvella ja keväälläkin.
4/5
