Batman on kaikkien aikojen suosikkisarjakuvahahmoni. Ei sillä, että olisin tosifanien lailla lukenut kyseisiä sarjakuvia juuri lainkaan, mutta suureen osaan sarjoista, elokuvista, animaatioista ja videopeleistä on tullut tutustuttua. Batmanin nostaa muiden sarjakuvamaailmojen yläpuolelle sen karu ja edes jollain tapaa realistinen maailma, hahmokattaus kautta linjan, sekä tietysti päähahmo, joka ei ole super eikä edes erityisen hyvä tyyppi aina, mutta joka on sankari sanan jokaisessa merkityksessä, jopa silloin kuin ei itse sitä haluaisi olla. Teräsmies taasen nauttii minun päässäni ärsyttävimmän ja tylsimmän sarjakuvasankarin mainetta, enkä voinut sietää kyseistä hahmoa ennen Zack Snyderin Man of Steeliä. Kyseinen leffa teki hahmosta vihdoin mielenkiintoisen, suhteellisen karismaattisen (kiitos Henry Cavill) ja jopa hahmon maailma oli ihan mielenkiintoinen vihdoin ja viimein. Okei... hahmo joka pystyy edelleenkin tekemään kaikkea mahdollista ja olemaan periaatteessa voittamaton, on edelleen todella ärsyttävä lähtökohta, mutta kyseisessä elokuvassa Teräsmies esitettiin hyvinkin haavoittuvaisena.
Marvel starttasi jo tovi sitten oman MCU-elokuvauniversuminsa ja on onnistunut tekemään siitä elokuva elokuvan perään erittäin vakuuttavan ja viihdyttävän paketin, jonka seuraavaa elokuvaa odottaa aina innolla, koska niiden tarinat ja hahmot yhdistetään aivan loistavasti toimintaan ja ne saavuttavat sarjakuvamaisen toiminnan suhteen miltei täydellisyyden tason suurimman osan ajasta. Batmanin omistava DC Comics taas on keskittynyt tähän asti lähinnä turhankin camp-henkisten Arrow ja Flash -sarjojen tekemiseen tv:n puolella ja kumpikin jättää isosti toivomisen varaa, vaikkakin The Flash suht viihdyttävä onkin. Man of Steelistä tuli sitten lopulta DC:n aloituslaukaus oman elokuvauniversuminsa rakentamiseen ja nyt on koko liuta elokuvia tiedossa tulevina vuosina, joista 2 nähdään tämän vuoden puolella: syksymmällä ensi-iltansa saava Suicide Squad ja nyt maaliskuussa valkokankaalle pamahtava odotettu Batman v. Superman: Dawn of Justice.
Frank Millerin The Dark Knight Returns -sarjakuvaa mukaillen elokuvan Bruce Wayne/Batman on jo vanhempi ja melko katkeroitunut ja on Man of Steelin lopun tapahtumien vuoksi ottanut Teräsmiehen silmätikukseen, sillä hän kokee punasinisen avaarusmiehen äärimmäisenä uhkana, koska tämä voi mahdollisesti milloin tahansa tuhota koko maapallon. Niinpä hän alkaa valmistella omaa yhden miehen armeijaansa "sotaan" Terämiestä vastaan. Samaan aikaan toisaalla Clark Kent/Teräsmies itse on koko maan huomion keskipisteenä, koska hänen toimiaan liittoutumattomuuttaan kyseenalaistetaan rankalla kädellä. Hän kokee kuitenkin suurempana ongelmana Batmanin, oman käden oikeutta jakavan viittamiehen Gothamista, joka on hänen silmiinsä paljon enemmän rikollinen kuin sankari. Samaan aikaan kumpaakin sankaria, sekä lähes koko järjestelmää ympärillään pelaa nuori moguli nimeltä Lex Luthor, jonka äly on täysin omalla tasollaan, mutta jonka moraali on täysin kateissa. Luthor on megalomaani ja käyttää kaikki resurssinsa omiin häikäilemättömiin tarkoituksiinsa ja tuntuu koko ajan olevan kymmenen askelta sankareita edellä. Onko Luthorin lopullinen suunnitelma eroon toisesta sankarista vai kenties molemmista, vai onko senkin jälkeen vielä jokin suurempi suunnitelma? Kaikkiin kolmeen sopiva vastaus on yksinkertainen: todellakin.
Yhyy ja byääh, Ben Affleck on uusi Batman. Tämä on pyhäinhäväistys ja ei ei ei. Siinä summattuna fanien reaktiot Affleckin valitsemiseen rooliinsa, mutta niin kuin arvelinkin, sekin urputtaminen oli jälleen kerran täysin aiheetonta. Affleck on elokuvan toiseksi parasta antia ja olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä lopputulos olisi ollut, jos elokuvan käsikirjoitus ja ohjaus olisi ollut parempaa... mutta lisää siitä myöhemmin. Vaikka sinänsä ihan pidänkin Jesse Eisenbergistä pieninä annoksina, on hänen roolinsa periaatteessa aina sama: vähän neuroottinen, ärsyttävä ja omituinen. Luthorinakaan hän ei pääse maneereistaan eroon, mutta erittäin miellyttävästi näitä ominaisuuksia on korostettu juuri oikein tässä elokuvassa ja mies on alusta loppuun elokuvan viihdyttävintä antia. Neuroottinen, suuruudenhullu, sosiopaatti ja oikeastaan koko elokuvan ajan ohjaksissa ilman, että kukaan tietää hänen tarkoitusperiään. Hyvin näytelty ja jotakuinkin ainoa rooli elokuvassa, joka ei kärsi tarinan puutteesta. Teräsmies (Henry Cavill) on huvittavasti elokuvassa lähinnä sivuhahmo. Hänet esitetään nyt lähinnä vähän rasittavana partiopoikana, jolla on vähän hölmöjä identiteettiongelmia ja se mikä Man of Steelissä tehtiin hyvin ja mikä teki hahmosta vihdoin kiinnostavan jopa minulle, on tässä elokuvassa unohdettu oikeastaan täysin. Ja jos jo yksi elokuvan kolmesta varsinaisesta päähahmosta on oikeastaan sivuhahmo, niin liene vaikea arvata mitä sen oikeat sivuhahmot ovat. Lois Lane, Martha Lane, Alfred Pennyworth ja Perry White ovat esimerkiksi kaikki elokuvan juonen kannalta lähes merkityksettömiä ja lähinnä vilahtavat välillä valkokankaalla sanomassa pari lausetta ja sitten taas mennäänkin muualla. Ai niin.. ja onhan elokuvassa myös Wonder Woman. Olisiko naisella aikaa ehkä 5-10 minuuttia koko elokuvassa ja lauseita varmaan myös sen 5-10. En osaa uskollisuuden suhteen sarjakuville sanoa mitään, sillä en ole hahmoon tutustunut oikeastaan ollenkaan, mutta ei Gal Gadot oikein mitään vaikutusta minuun jättänyt, vaikka ei toki ärsyttänytkään. Hän ei vain ehkä olemukseltaan tai presenssiltään vastaa sitä vahvaa naishahmoa, jonka toivoisin Wonder Womanin tai minkä tahansa naissupersankarin olevan. Summattuna tämä kaikki: Affleck ja Eisenberg tekevät mainiota näyttelijäntyötä ja varmasti Cavillkin tekisi, jos hänelle olisi annettu käsikirjoituksessa tilaa. Sama koskee kaikkia pienempiä rooleja, koska lähtökohtaisesti näyttely on kautta linjan hyvää, mutta kaikki vain hukkuvat omituisen pomppimisen ja tarinan olemattomuuden alle.
Joten käydään vähän sitä tarinan rakennetta läpi. Vaikka elokuva on 2,5 tuntia pitkä, on erityisesti elokuvan ensimmäinen tunti melkoista pomppimista kohtauksesta toiseen ja vähän omituista seurattavaa. Voin vain kuvitella miltä niistä katsojista tuntuu katsoa elokuvaa, jotka eivät aivan niin hyvin tiedä Batmaniä ja Teräsmiestä tai niitä teoksia, joihin nämä kyseiset hahmojen iteraatiot perustuvat. Batman on jo vanhempi ja elokuva on tilanteessa, jossa katsojan odotetaan tietävän kaikki, mitä aiemmin on tapahtunut ja sitä ei selitetä sen paremmin oikeastaan missään. Pikakelauksella toimiva alku on sekava, eikä vala loistavalle hahmolle kunnollista pohjaa ja on vähän vaikea päästä tunnetasolla mukaan Batmanin tarinaan, koska hahmo vain on jo sitä mitä hän on. Ja vaikka tarina alkaakin etenemään vähän tavallisemmin jälkimmäisen puolikkaan aikana, on ongelma lähes täysin identtinen kuin Age of Ultronin kanssa: siinä on liikaa ja se yrittää pedata liikaa. Elokuvan tulisi mielestäni olla itsenäinen ensin ja luoda yhteyksiä vasta jos sille on jotenkin loogisesti tilaa. Nyt DC ja/tai Snyder yrittävät änkeä tuhottoman paljon tarinaa yhteen elokuvaan seuraavia elokuvia varten ja lopputulos on sillisalaatti, jonka tarinaa ei voi edes vitsillä kutsua hyvin kirjoitetuksi ja jossa on pakko keskittyä niihin muihin pieniin valonpilkahduksiin, koska ei haluaisi tähän lähdemateriaaliin pohjautuvan live action -leffan olevan paska.
Onhan sitä moneen kertaan sanottu, että Zack Snyder on vain yksinkertaisesti huono ohjaaja, joka ei osaa tehdä muuta kuin "photoshopata" elokuvia. Itse pidän kyllä Snyderin muutamasta elokuvasta aika paljonkin, esimerkiksi Watchemen on yksi parhaita sarjakuvafilmatisointeja tähän asti, Man of Steel oli (kuten jo aiemmin sanoin) hyvä ja myös 300 viihdyttää minua edelleen. Mutta miehellä on selkeästi omat merkittävät heikkoutensa ohjaajana (ja varsinkin kirjoittajana). Christopher Nolanin Batman -trilogia oli osaksi niin loistava kuin se oli, koska kyseinen ohjaaja nojaa "aitoihin" efekteihin lähes aina, eikä CGI:llä ole hänen leffoissaan niin suurta sijaa. Snyderiä taas ei CGI:n käyttäminen haittaa lainkaan. Hän tunkee sitä mielellään vaikka joka otokseen ja siltä tämäkin elokuva välillä näyttää, pohjanoteerauksena superpahis Doomsday, joka on kieltämättä jo sarjakuvassa vähän tylsä, mutta jos typerämmän näköinen CGI-mölli löytyy mistään tällä vuosikymmenellä tehdystä isommasta elokuvasta, niin olen kyllä äärimmäisen ihmettynyt. On vain vähän harmi, että Snyder tuskin koskaan oppii priorisoimaan elokuvan rakennuspalikoita oikein: tarina ensin, photoshoppaus viimeisenä, jos silloinkaan. Eikä visuaalisuuteen panostamisessa mitään vikaa ole, mutta kun Snyderin kohdalla ei oikein ole enää kyse edes siitä vaan kaikki muu hänen elokuvissaan tuntuu kärsivän kyseisen visuaalisuuden takia.
Jos tämä arvostelu on vähän epäkoherentti, niin se heijastaa hyvin fiilistäni elokuvasta. Joka kerta kun yritän muistella elokuvaa, se pyörii vaan omituisena sekasotkuna päässäni ja sellainen oli tunne elokuvateatterissakin. Ei tämäkään elokuva mikään superhuono ole, mutta täytyy sanoa, että tämän kaliiberin sarjakuvaleffalta odotin kyllä huomattavasti enemmän, varsinkin kun sen pitäisi olla lähtölaukaus omaan universumiinsa ja haastamaan Marvelin vastaavaa. Mutta jos tämä on se taso, mitä kyseisen universumin leffoilta sopii odottaa, niin mitään kilpailua ei edes ole, Marvel on voittanut sen ennen kuin se on edes alkanut.
Mutta kyllä tämän elokuvan parissa silti varmasti viihtyy, jos osaa anteeksi isotkin virheet ja nauttii sarjakuvaleffoista sekä tietää lähdemateriaalin. Vähän omituisia ehtoja vain jos elokuvan katsomista miettii yleisesti.
PS. Minkä helvetin takia Batman tappaa pahiksia tässä elokuvassa? Vai oliko katsojan tarkoitus uskoa, että auton ampuminen järjettömillä konekivääreillä ja kyseisen auton räjähtäminen sen jälkeen jotenkin ei tarkoittanut niiden pahiksien kuolemista, jotka sen auton kyydissä olivat? Samoin kuin jo murjotun pahisten auton (jossa siis oli porukkaa sisällä) hinaaminen ja nakkaaminen toisen auton (jossa myös oli porukkaa sisällä) päälle niin, että kummatkin ovat täysin murskana? Kyllä kai jossain vaihtoehtoisessa universumissa Batman joskus on tappanut jonkun, mutta kyseinen " ei tappamista " sääntö on kyllä ollut kautta aikojen niin olennainen osa hahmon identiteettiä, että elokuvaa katsoessa tuli lähinnä sellainen " ööö... mitä helvettiä? " -olo. Eli joko Batman tosiaan tappaa pahiksia elokuvassa (vaikka ei ole edes siihen tilanteessa pakotettu) tai sitten kyseisten hemmojen selviytyminen on vain äärimmäisen huonosti esitetty... joka tapauksessa: EI NÄIN.
7
(ja sekin lähinnä näyttelijänsuoritusten ansiosta.)
