(Sisältää jonkinlaisia spoilereita)
En oikein tiedä, ovatko Bond-elokuvat kuuluneet kaikkien ysärillä varttuneiden ihmisten elämään samalla tavalla, kuin omaani. Pienenä ja vähän isompana kyseiset elokuvat olivat kova juttu ja ehdoton suosikki-Bondini vanhoista näyttelijöistä oli Roger Moore. Hänet korvasi laadulla myöhemmin Pierce Brosnan, joka näytteli James Bondia ensimmäisen kerran elokuvassa GoldenEye, joka oli aina 007-elokuvien alusta kammottavaan Die Another Day:hin asti ehdottomasti kovin Bond. Brosnanin aikana Bondit menivät (siihen aikaan) loistavasta aivan susihuonoon ja kiinnostukseni kyseiseen elokuvasarjaan ei ollut kovinkaan korkealla. Kun Daniel Craigistä tuli uusi Bond, ei minulla ollut hajuakaan, kuka kyseinen kaveri oikein on. Sitten tuli Casino Royale ja kaikki sitä aiemmat Bond-elokuvat ovat siirtyneet pysyvästi kategoriaan " ei pysty katsomaan " ja kyseinen elokuva teki Bondista vihdoin niin realistisen hahmon, kuin Bondin vain on mahdollista olla. GoldenEyen ohjannut Martin Campbell ohjasi toistamiseen elokuvasarjan parhaimman osan ja odotukset jatkosta olivat äärimmäisen korkealla. Vaan Craigin aikana elokuvat ovat kokeneet tietyllä tapaa aika samanlaisen ilmiön, kuin Brosnanin aikana, joskaan elokuvat eivät huonoa ole olleet lähelläkään. Kuitenkin Casino Royalea seuranneiden elokuvien laatu on kriitikoiden ja katsojien palautteesta huolimatta vähintäänkin kyseenalaista. Quantum of Solacea kaikki vihaavat, koska ilmeisesti niin pitää tehdä. Skyfallia taas hehkutettiin aivan tolkuttomasti ja Spectren hypetys on ollut vieläkin suurempaa, vaan mikä on elokuvien tason todellinen laita MINUN MIELESTÄNI? Onko Spectre todella paras Bond, mitä koskaan on tehty?
Kuten jo sanottua, Casino Royale on THE Bond-elokuva minulle. Siinä on kaikki, mitä haluan nähdä tämän maailmankuulun brittiagentin tekemässä ja vielä enemmän. Juoni on klassinen, joskin siinä on ripaus haavoittuvaisuutta. Bond on kova jätkä ja Craig on vakuuttava. Mads Mikkelsen on loistava jälleen yhtenä megalomaanisena (joskin suhteellisen realistisena) pahiksena ja Eva Green on vahva naispääosassa. Eikä sovi unohtaa toimintaa, joka määrittää Bond-elokuvien tason... se on yksinkertasesti loistavaa. Ei Casino Royale ole paras toimintaelokuva tai edes lähellä sitä, mutta se on liki täydellinen Bond-elokuva.
Quantum of Solace oli erilainen ja tietyllä tapaa vähän pettymys. Toki kyseinen elokuva pareni myöhemmillä katselukerroilla, mutta jäi silti huomattavasti jälkeen Casino Royalia ja on vähän sellainen "unohdettu" elokuva sarjassa. Silti sanon, että kyseinen leffa on parempi, kuin mitä siitä keskimäärin sanotaan. Skyfall taas meni juuri päinvastoin. Hype oli suuri ja budjetti sekä tuotto vastasivat sitä. Liian harvoin silti mielestäni sanottiin ääneen, että Sam Mendes ei osaa ohjata Bond-elokuvaa. Miehen lahjat ohjaajana ovat kiistattomat, mutta tämä draaman mestari ei ole edeltäjänsä Marc Forsterin tavoin täysin ymmärtänyt mikä tekee Bondista Bondin. Skyfallin draama toimii vahvasti, mutta CGI:tä käytettiin liiaksi ja se ei ollut tarpeeksi hyvin tehtyä (jälleen kerran). Javier Bardem teki parhaansa ja suurelta osin onnistuikin olemaan karismaattinen ja omituinen pahis, muttei lopulta vakuuttanut täysin. Motiivit olivat hölmöjä tai lapsellisia ja tuttu megalomania olikin lopulta " äiti ei huomioinut minua " -tason höttöä, eikä valitettavasti istu Bondien henkeen.. varsinkaan jos sille ei anneta juuri 5-10 minuuttia enempää aikaa. Skyfall on kaunista katseltavaa ja protagonisteja Mendes tuntuu osaavan ohjata, mutta balanssi antagonistin kanssa on jonkin verran hukassa. Tietenkin voidaan kysyä, onko käsikirjoituksessa myös vikaa... se on paljon mahdollista, mutta kyllä syynä on selkeästi myös ohjaus.
Vihdoin pääsemme Spectreen ( " ei helvetti, kolme kappaletta paskapuhetta ja nyt se vasta alkaa puhumaan varsinaisesta leffasta!!! " ). Skyfallin jäljiltä en ollut täysin pettynyt, mutten kyllä vakuuttunutkaan ja ihmettelin isosti, miksi tuottajien piti saada juuri Mendes takaisin ohjaajan pallille. Asennoiduin kuitenkin suhteellisen ennakkoluulottomasti, odotin elokuvaa ja sitten vihdoin pääsin katsomaan sen. Ja nyt kirjoitan tämänlaisen erikoisen arvostelun/analyysin, koska mielestäni on outoa, että yleinen kuva ja puhe tästä(kin) elokuvasta on niin korkealla tasolla, kun todellisuus ei yllä kyseiselle tasolle.
Spectressä 007 selvittää pimentoon jääneitä johtolankoja suoraan Skyfallin tapahtumiin liittyen ja törmää salaiseen järjestöön, jonka olemassaolosta kukaan ei tiedä yhtään mitään. Tämän lisäksi Bondilla ja järjestöllä on yhteys toisiinsa, josta Bond ei voi kertoa kenellekkään. Niinpä tämä salaisen palvelun agentti lähtee selvittämään asioita omille teilleen ja omilla metodeillaan. Salaisuuksia paljastuu, naiskauneutta riittää, pahiksia elimoinoidaan ja jälleen kerran Bond on jotakuinkin ainoa mies, joka voi pelastaa maan/maailman/whatever kauheilta asioilta.
Craig on jo neljännen kerran vakuuttava ja loistava Bond, se ei vain muutu miksikään. Myöskin osasta toiseen seuraavat sivuhahmot, kuten Q, M ja Moneypenny ovat edelleen hyvien näyttelijöiden käsissä ja tuovat Spectreenkin juuri sitä mitä pitääkin. Pahisten rooleihin on tällä kertaa saatu viime vuosina nimeä kerännyt ex-painija Dave Bautista (Guardians of the Galaxy, Riddick) sekä mieletön Christoph Waltz (Inglourious Basterds, Django Unchained), luulisi näillä syntyvän järjettömän kovan balanssin. Ja se onkin yksi suurimmista ongelmista Spectren kohdalla. Bautistan näyttelijäntaidot ovat mitä ovat, mutta miehen koko ja läsnäolo ovat muissa leffoissa tuoneet tiettyä vakuuttavuutta, huumoria ja jopa uhkaa, jota normaalimman ruumiinrakenteen, äänen ja olemuksen omaavat näyttelijät harvemmin pystyvät tuomaan. Lähtökohtaisesti kaikki tuo täytyy myös Spectressä, mutta hänen hahmonsa jää potentiaalista huolimatta todella tyngäksi. Kätyriähän mies oikeastaan näytteleekin, joten ehkä sekin on vielä ymmärrettävää, mutta Waltzin kohdalla minua ärsytti suuresti. Tarantinon ohjauksessa ja käsikirjoituksella mies on aivan mieletön ja osoitti näyttelijänlahjansa. Mendesin ohjauksessa miehen esittämä pahis on suuresta roolistaan huolimatta vailla karismaa, kunnollista taustatarinaa ja todella mauton ja hajuton. Waltz yrittää kaikkensa tehdä hahmosta kiinnostavaa, mutta kun motiivit ovat mitä ovat, on tuloksena hölmö hahmo, jonka yritys olla paha on lopulta lähinnä naurettavaa ja lapsellista. Siihen vielä päälle eräs maskeeraukseen liittyvä ääliömäisyys myöhemmin elokuvassa ja kyselin vain itseltäni, että " miksi? "
Ongelma ei toki ole pelkkä hahmo, vaan juonen rakentaminen niin, että katsoja odottaa jotain suurta ja megalomaanista, mutta saakin lopulta jotain hiekkalaatikolla tapahtuviin riitoihin liittyvää lässytystä ilman mitään varsinaista sisältöä. Niin ei yksinkertaisesti rakenneta toimivaa tasapainoa protagonistin ja antagonistin välillä MISSÄÄN elokuvassa, eikä Bond toimi ilman uhkaavaa ja vaarallista vastaparia.
Bond-tyttöinä Spectressä nähdään aina yhtä kuuma Monica Bellucci, joka on muuten vanhin Bond-tyttö tähän päivään mennessä 51:n vuoden iässä, sekä viime vuosina hieman nimeä kerännyt Léa Seydoux. Belluccin rooli on aika merkityksetön ja vanhojen Bondien tyyliin aika käyttötavaramainen. Seydouxin oma taas on lähempänä erittäin tervetullutta Eva Greenimäistä vahvempaa hahmoa, jolla on tarkoitus ja joka ei ole vain yksi sänkyhomma lisää tämän serial womanizer -agentin listalla. Valitettavasti Seydouxin karisma tai vahva feminiinisyys ei yllä kuitenkaan oikeastaan lähellekään Greeniä, mutta hän on silti ihan mukiinmenevä naispääosa elokuvassa.
Spectreä on kuvattu vähän siellä ja täällä ja Skyfallin tapaan kyseiset aidot maisemat ja paikat ovat äärimmäisen kauniita ja niitä Mendes todella osaa näyttää, mutta jälleen mukaan on ängetty sitä saatanan (anteeksi) turhaa CGI:tä, jonka olisi aivan varmasti voinut pienellä vaivannäöllä voinut välttää tai ainakin tehdä paremmin.
Spectre ei ole kamala tai edes huono, mutta se on pettymys. Kaikki rakennuspalikat huomioon ottaen potentiaali oli paljon suurempi ja edes vähän enemmän panostamalla tiettyihin osa-alueisiin lopputulos olisi ollut paljo parempi ja uskottavampi. Koska suuren osan ajasta kukaan ei sano sitä, niin minä sanon sen vielä uudelleen: Sam Mendes ei osaa ohjata Bond-elokuvaa, koska hän ei selvästikään tiedä, miten ne rakennuspalikat pitää koota yhdeksi kokonaisuudeksi. Ostan Spectren kun se tulee myyntiin ja katson sen varmasti useita kertoja vielä uudelleen ja pidän sitä ihan mukiinmenevänä viihteenä, mutta koska Casino Royale näytti, mitä Bond-elokuvat voivat parhaimmillaan olla, niin miksi tyytyisin vähempään ja sanoisin, että ihan ok on loistava?
7-
