Voihan minua. Interstellar on pyörinyt elokuvateattereissa jo pari viikkoa ja vaikka sen kävin heti ensi-illassa katsastamassa, niin saan aikaan kirjoitettua siitä vasta nyt. Interstellar ei ollut lähtökohtaisesti edes mikä tahansa leffa minulle, vaan yksi tämän vuoden tärkeimpiä leffoja yksinkertaisesti koska Christopher Nolan. Nolan on ollut Mementosta eteenpäin ja Prestigestä lopullisesti kaikkien aikojen lempiohjaajani, sillä mies ei vaan tunnu onnistuvan tekemään huonoa elokuvaa. Insomnia on tähän asti ollut miehen ainoa keskinkertainen tekele, kun kaikki muut pätkät ovat olleet yksinkertaisesti vain Hollywood-elokuvan riemujuhlaa monestakin eri syystä. Nolanin elokuvissa yhdistyvät mielestäni aina perinteiset Hollywoodin arvot, kuten viihdyttävyys ja se tietty helposti lähestyttävä sisältö, mutta samaan aikaan mies kokeilee elokuvillaan erilaisia aiheita ja tyylejä, joita mainstream-leffamaailmassa harvemmin käsitellään. Jollakin ihmeen tempulla hän onnistuu vielä joka kerta yhdistelmillään tekemään ainutlaatuisia elokuvia, joilla on myös uudelleenkatsomisarvoa vaikka millä mitalla. Kaiken tämän hypetyksen edessä Interstellar oli siis aika kovan paikan edessä... Onko tämä vihdoin se " ei-niin-hyvä-Nolan-leffa ".
Interstellar kertoo tulevaisuuden maailmasta, jossa resurssit ovat käyneet vähiin ja planeetta ei enää pysty kunnolla kantamaan ihmisrotua. Tulevaisuuden ennusteet ovat koko ajan huonommat ja suuri osa väestöstä työllistää ja elättää itsensä maanviljelijöinä, samalla kun suuri osa ammateista on lakannut olemasta hyödyllisiä. Cooper (Matthew McConaughey) on leski, joka elää kahden lapsensa Tomin ja Murphin, sekä edesmenneen vaimonsa isoisän Donaldin (John Lithgow) kanssa ja niin ikään viljelee, mutta hän muistaa entisen maailman, jossa ihmiset eivät vain tyytyneet selviytymään, vaan halusivat tutkia maailmankaikkeutta ja kurottaa tähtiin. Äkilliset yliluonnolliset tapahtumat sysäävät liikkeelle juonen, joka todella kurottaa tähtiin ja sisältää kaikennäköisiä mielenkiintoisia tapahtumia ja hahmoja. Samalla elokuva käy läpi hyvin perustavanlaatuisia ihmisyyteen ja tunnesiteisiin liittyviä teemoja. Olisi vain yksinkertaisesti väärin paljastaa Nolan-elokuvan juonesta tämän enempää. Mies näkee paljon vaivaa leffojensa juonen salassapitoon ja sen takia niitä on aina niin jännittävä katsoa.
Interstellarissa nähdään taas totuttuun tapaan sankoin joukoin nimekkäitä näyttelijöitä ja luojan kiitos Nolan on myös bongannut Matthew McConaugheyn näyttelijäntaidot ja valinnut tämän elokuvan päärooliin. Viimeisten muutaman vuoden aikana McConaugheysta on vain yksinkertaisesti tullut näyttelijä, johon voi luottaa aina laadun suhteen ja niin on myös Interstellarissa. Mies tuo tunteet pintaan ja on niin käsinkosketeltavan inhimillinen tässä elokuvassa, että leffan laatu nousee jo yksinään sen ansiosta korkealle tasolle. Mielenkiintoisesti McConaughey on myös ainoa näyttelijä, joka esiintyy elokuvassa koko sen keston ajan ja mielenkiintoisesti jopa nimekkäät näyttelijät ovat monesti lähinnä sivurooleissa. On tietysti katsojasta ja kriitikosta kiinni, onko tämä hyvä vai huono asia, itse ehkä jäin tietyiltä näyttelijöiltä toivomaan enemmänkin aikaa valkokankaalla. Kuitenkaan tämä ei tarkoita, että muut roolit olisivat millään tavalla huonoja. Päinvastoin, Interstellarin näyttelijäkaarti on alusta loppuun luotettavaa ja vakuuttavaa ja tarinaan todella uppoutuu tunteidenkin tasolla aika isosti kiitos esimerkiksi Jessica Chastainin ja Michael Cainen. Elokuvassa nähdään myös muutamia hieman mielenkiintoisempia rooleja, mutta nekin on jokaisen syytä nähdä itse.
Christopher Nolan on itse sanonut, että Interstellarin visuaalisuus ja äänet olivat hänelle ensisijaisen tärkeitä ja sen todella huomaa tätä elokuvaa katsoessa. Nolanin IMAXin käyttö on jo niin peruskauraa, että tuskin ketään enää edes yllättää, että Interstellar(kin) on kyseisellä tekniikalla kuvattu. Elokuva on kuvan sekä äänen puolesta melkoista tykitystä koko kestonsa ajan ja pitkästä aikaa leffateatterissa tuntui suoraan sanoen hanurissa ja vähän koko ruumiissa, kun jotain isoa tapahtui valkokankaalla. Juonen ja näyttelytyön lisäksi siis myös audiovisuaalinen paketti itsessään on elokuvassa todella hyvin kunnossa.
Lopputulokseen tuleminen Interstellarin suhteen on hiukan vaikeaa ja on myös hankalaa kirjoittaa varsinaista arvostelua leffasta, koska ei voi tehdä oikein minkäänlaisia paljastuksia, että sen ensimmäistä kertaa katsovat ihmiset pystyvät täysin keskittymään ja yllättymään kaikesta mitä se tarjoaa. Jälleen kerran sain peloistani huolimatta elokuvan, joka todella onnistui viihdyttämään, mutta samalla myös mietityttämään ja vielä tarjoamaan jotain sellaista, mitä Hollywood-elokuvissa ei aina näe. Nolan tuo jälleen kerran kosketettavaksi teemoja ja aiheita, jotka pistävät miettimään ja haaveilemaan, samalla kun suurin osa blockbustereista keskittyy lähinnä kytkemään jokaisen katsojan aivot pois päältä. Näyttelytyö on kautta linjan todella laadukasta ja McConaughey vetää jälleen kerran kantavan roolin loistavasti monien muiden hyvien näyttelijöiden tukemana. Elokuvan juoni on tuttua, mutta yllättävää Nolania ja tosiaan silmät, korvat ja ruumis seuraavat Interstellaria myös loistavan audiovisuaalisen suunnittelun ansiosta.
On vielä vaikeampaa keksiä Interstellarista mitään valitettavaa. Tietyt näyttelijät olisivat tosiaan ansainneet ehkä enemmän aikaa, Anne Hathaway olisi ehkä tässä elokuvassa ansainnut vähän vähemmän aikaa ja elokuvan alku on ehkä hiukan hidas, mutta nämä kaikki ovat niin pieniä "vikoja" niin toimivassa kokonaisuudessa, että niistä on oikeastaan turha edes ajatella nillittävänsä. Mielenkiintoisesti kuitenkin Interstellar ei silti ole täyden kympin leffa. Se ei itse asiassa ole edes yhdeksän ja puolen elokuva ja on todella vaikeaa sanoa, että miksi. Elokuvassa on kaikki kohdallaan, mutta se ei vain yksinkertaisesti yllä täydellisyyteen tai vaikkapa Prestigen tai Mementon tasolle. Yhdeksikön Interstellar on kuitenkin ansainnut ja päälle leimataan se pahamaineinen papukaijamerkki aiheesta ja toteutuksesta, jota ei usein näe valkokankaalla.
Suosittelen lämpimästi ihmisiä lähtemään elokuvateatteriin katsomaan hyvää elokuvaa, joka tekee jotain erilailla. Sitä Interstellar on.
4,5/5
