Kun näin ensimmäisen Fast & Furious -leffan joskus aikoja sitten, oli se mielestäni huono ja naurettava. Keskenkasvuista miestelyä, hölmö juoni ja epäuskottavat toimintakohtaukset erikoisefekteineen. Vannoin kakkososan tullessa, etten ikinä enää katsoisi ainuttakaan kyseisen sarjan elokuvaa, koska ne tuntuivat ajan haaskaamiselta. Myönnettäköön, että näin myöhemmin kaksi ensimmäistä osaa katsottuani huomasin, että vaikka kyseiset kaksi ensimmäistä leffaa aika hupaisia ovatkin, ei niiden katsominen nyt mitään tuskaa tuota... ne vaan ovat juurikin vähän keskenkasvuisia.
Muistan olleeni vanhemmillani käymässä joskus 2009 tienoilla, kun näin heidän hyllyssään Fast & Furious -blu-rayn. Olin kuullut sen olevan ns. reboot, mutta ajatukseni oli edelleen, että joopa joo... tosi toimivaa tehdä reboot kehnosta leffasarjasta. No eihän se varsinainen reboot edes ole, kuin nimellisesti ja täytyy sanoa, että onneksi päädyin silloin tylsyyksissäni katsomaan kyseisen leffan, koska olin vaikuttunut sarjan ottamasta suunnasta. Justin Linin ohjauksessa Fast & Furious -sarja eteni 3 osaa hämmentävästi edelleen samoilla perusosasilla, mutta kuin teini-ikäisyydestään ulos kasvaneena ja pidän noita leffoja äärimmäisen viihdyttävinä. Kyseiset 3 elokuvaa ovat kieli poskessa tehtyä toimintaa autoilun ja Ocean's Eleven -tyylisen ryhmädynaamikan ympärillä ja ne onnistuivat jotenkin todella mielenkiintoisesti seisomaan tukevasti hölmöyden ja uskottavuuden ohuella nuoralla ja aina kallistumaan oikeaan suuntaan. Niissä on todella paljon epäuskottavia palasia, mutta ne on yhdistetty niin hyvin tietyssä mielessä uskottavaan maailmaan, että niihin ei oikein edes kiinnitä huomiota, vaan nauttii kokonaisuudesta. Näillä fiiliksillä ja isoilla odotuksilla lähdin katsomaan eilen Paul Walkerin viimeiseksi jäänyttä Fast & Furious 7 -elokuvaa.
Fast & Furious 7 alkaa siitä, kun tuttu kopla on asettunut aloilleen Owen Shawn jälkeen kukin omilla tahoillaan ja yrittää elää suhteellisen normaalia elämää. Owenilla on kuitenkin veli, joka on veljeänsä vielä sosiopaattisempi ja jolle kostaminen tappamalla on täysin loogista, vaikka veli päätyi "vain" sairaalaan rikollisen toimintansa seurauksena. Alkaa edestakaisin juoksu kahden miehen välillä, jotka kummatkin "puolustavat" perhettään. Deckard Shaw haluaa tappaa koko jengin, koska velipoika on sairaalassa... Dominic Torretto haluaa tappaa Shawn, koska tämä tappoi yhden heidän omistaan ja uhkaa nyt koko heidän perhettään. Torretton kohdalla on sentään kyse ihan "loogisesta" ajattelustaan, koska kyseistä psykopaattia on turha edes yrittää puhua ympäri. Tähän lisätään päälle elokuvaa täyttävä hämmentävä sivujuoni God's Eye -nimisen elektronisen vakoilusoftan havittelusta, jonka perässä ovat sekä USA:n salainen tiedustelupalvelu (tai joku), sekä randomit terroristit/palkkasoturit/whatever pakollisilla uhkaavilla päätyypeillä, jotka menevät kategoriaan " olen geneerinen pahis ja tapan kaikki " ja " olen pakollinen potkiva ja voltteja tekevä ykköskätyri ". Parituntinen onkin sitten täynnä toimintaa, niin kuin odottaa saattaa, mutta ei helvetti sentään....
Elokuvan keskiössä ovat jälleen kerran tutut Vin Diesel, Paul Walker, Michelle Rodrigues, Tyrese Gibson, Ludacris ja niin edelleen ja he hoitavat kyllä hommansa ihan rutiinilla läpi, eikä kyseisestä ole liikaa valitettavaa. Pääpahiksen roolin ottaa haltuunsa tällä kertaa haltuunsa Jason Statham ja fanina odotin kyseiseltä valinnalta paljon... mikä osoittautui virheeksi. Vaikka Stathamilla olisi rahkeita kantaa melkeinpä mikä tahansa toimintaelokuva yksin lävitse, on hänen hahmonsa täysin päälleliimattu, vailla mitään logiikkaa, ilmestyy joka helvetin kohtaukseen, kuin salama kirkkaalta taivaalta ja hahmoon liittyvä vakuuttavuus ja karisma ovat täysin olemattomia. Statham tekee parhaansa kannatellakseen elokuvaa, mutta sitä tuttua vakuuttavuutta näemme tasan siinä kohtaa, kun hän ottaa nokkapokkaa The Rockin kanssa. " Merkittävissä " sivurooleissa nähdään mm. Djimon Hounsou, joka esittää jälleen kerran suhteellisen unohdettavaa sivupahista, Tony Jaa hänen potkivana kätyrinään, sekä Game of Thronesin Nathalie Emmanuel, joka varmasti on ihan hyvä näyttelijätär, mutta josta leffan jälkeen jäi mieleen lähinnä hidastettu booty ja tissit, sekä brittiaksentti. Ai niin ja onhan leffassa myös Kurt Russell, jonka agenttihahmo on niin good guy bro, kuin olla ja voi. Tyypillisen jenkkileffan tyyliin hän ei ole pilaamassa kaikkea päähahmon elämässä, vaan virnuilee, kertoo vitsejä ja juo kaljaa tämän kanssa, kuinka siistiä? Äh.
On hankalaa yrittää kirjoittaa jotenkin syväluotaavaa arvostelua elokuvasta, jonka kohdalla tekee mieli kysyä jokaisen asian kohdalla, että minkä helvetin takia. Jos Fast & Furious 7 -elokuvaa pitäisi kuvailla yksittäisillä sanoilla, olisivat ne jotain tyyliin juustoinen, korni, hölmö, täysin keskenkasvuinen, kaoottinen ja niin edelleen. Veikkaan, että ymmärrätte, mihin suuntaan ollaan menossa. Elokuva on James Wanin (kaveri, joka ohjasi ensimmäisen Saw -leffan ja sen jälkeen useita ihan arvostettuja kauhuleffoja) ohjauksessa lähtenyt täysin lapasesta ja se nuora, josta aiemmin puhuin? Siltä tiputaan heti elokuvan alussa ja elokuva onkin lähinnä parodia sarjan aiemmista osista. Tässä elokuvassa ajellaan autoilla pilvenpiirtäjästä toiseen, hakataan toisia nyrkeillä, rautaputkilla ja ties millä, sekä näytetään, että naiset ovat yhtä kuin tissit ja perse. Siinä missä naureskelin aiempien osien " kokoonnutaan ja näytetään vähäpukeisia bimboja " -osioille, olivat ne kolmesta viimeisestä elokuvasta lähinnä parinkymmenen sekunnin mittainen otos ja siinä se. Fast & Furious 7:ssa mennään edestakaisin maasta ja kohtauksesta toiseen ja joka paikassa ensimmäisenä on näytettävä, kuinka siellä on lutkamaisesti tai bikineihin pukeutuvia bimboja. Itse asiassa varmaan jokainen elokuvan naishahmo nähdään jossain kohtaa jossain jossain paljastavassa asusteessa, johon ei Rodriguesia lukuunottamatta ole oikein mitään perustetta. Hurraa esineellistäminen.
Jäin kovasti miettimään myös niitä lukuisia kohtia, joissa minkäänlainen realismi on tipotiessään, kun autoilla ajetaan nokkakolari ilman turvavöitä kovassa vauhdissa ja kaverit vaan nousevat autosta täysin ehjinä naksautellen niskojaan, koska ei me kovat jätkät niin vain loukkaannuta. Niin ja tosiaan, sitten se kovistelu vasta alkaakin. Siinä missä Vin Dieselin äijäily on ollut ihan olennainen osa kolmea edellistä osaa ja pysynyt suht hallussa, on tämä elokuva karikatyyri siitäkin. Statham, Diesel ja The Rock machoilevat niin paljon, että testosteronin voisi haistaa valkokankaan läpi... jos se ei olisi niin helvetin lapsellista ja epäuskottavaa, kuin vain mitenkään mahdollista.
Ei minua olisi erityisemmin haitannut, jos tämä elokuva olisi ollut kehnompi kuin edeltäjänsä, niin käy kuitenkin useiden jatko-osien kanssa ja ne ovat silti monella tapaa viihdyttäviä. Tämän elokuvan kanssa kävi kuitenkin valitettavasti täysin samalla tavalla, kuin Harry Potter -sarjan kohdalla David Yatesin otettua ohjat = se pilattiin täysin. Ne ominaisuudet, jotka tekivät Fast & Furious -sarjasta kolmen edellisen osan myötä mielettömän hyvää viihdettä, on otettu ja väännetty vinoon ja tulos on tosiaan vain karikatyyri aikaisemmasta. Toivoisin kovasti, että kutonen olisi jäänyt Paul Walkerin viimeiseksi elokuvaksi, niin hänelle osoitettu leffa olisi edes toimiva. Nyt " For Paul " -teksti lopussa tuntuu lähinnä loukkaukselta ketään ihmissielua kohtaan, koska tämän kaltaisen elokuvan kääntäminen tribuutiksi jollekin edesmenneelle ihmiselle on kyllä lähinnä mauton loukkaus.
En pysty suosittelemaan tätä elokuvaa kenellekkään, varsinkaan kyseisen sarjan faneille, koska sen toimivat peruspalat on valitettavasti nakattu sohvatyynyjen väliin ja lopputulos on teini-ikäisen, sovinistisen pojan unelma: idioottimainen ja siinä on paljon pyllyjä ja tissejä. Jipii.
5
(Tosiaan edelleenkin kouluarvoasteikolla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti