X-Men: Apocalypse

Sarjakuvaelokuvia tulee nykyään joka tuutista. Marvel pyörittää omaa äärimmäisen tasokasta ja viihdyttävää elokuvauniversumiansa ties kuinka monennen elokuvan merkeissä. DC on käynnistellyt omaansa nyt kahden elokuvan voimalla. Sonyllä oli pitkän aikaa oikeudet Hämähäkkimieheen ja tuloksena oli kaksi oikeasti laadukastakin leffaa. Sitten on vielä 20th Century Fox, jolla on oikeudet X-Meniin sekä Deadpooliin ja niillä on tuotettu muutamaa harha-askelta lukuunottamatta äärimmäisen hyviä elokuvia. Tyyli vaihtelee yhteisen elokuvauniversumin mukaan ja X-Men -leffojen oma on ollut hyvin mielenkiintoista seurattavaa. 16 vuotta sitten ilmestynyt ensimmäinen leffa sekä sen jatko-osa olivat tietyllä tapaa hyvinkin realistisia supersankarielokuvia teemoiltaan ja nojasivat enemmän vahvaan näyttelytyöhön, kuin rymistelyyn ja toimintaan. Kolmas elokuva tuntui nuorempana hyvältä, mutta nykyään sitä ei pysty oikeastaan edes katsomaan ja äärikamalan Wolverine -spinoffin jälkeen sarja onneksi elvytettiin yllättävän korkealaatuisella "prequel"-elokuvalla, jonka jälkeen koko leffasarjan aloittanut Bryan Singer palasi taas puikkoihin ohjaamaan eeppisen aikamatkustus -jatko-osan Days of Future Past. Nyt tämän jälkimmäisen trilogian päätösosa Apocalypse on saapunut elokuvateattereihin. Löysin itseni jälleen ensi-illasta.

Täytyy sanoa, että vaikka olen ollut näidenkin (tai melkein etenkin näiden) leffojen fani, niin trailerit Apocalypsestä saivat minut epäilemään elokuvan laatua todella suuresti. Vaikka Days of Future Past oli ja on edelleen hyvä leffa, olin jo ensimmäisen katselukerran jälkeen sitä mieltä, että siitä puuttui jotain ja että sen olisi voinut tehdä paremminkin. Elokuva oli silti kokonaisuutena erittäin tasokas ja sisälsi ominaisuuksia, joita muissa supersankarileffoissa en ole edes nähnyt ja alkuperäisen näyttelijäkaarin liittäminen yhteen uuden sukupolven vastaavien kanssa oli loistava juttu. Kuitenkin ne pienet napinan aiheet jäivät mieleen junnaamaan ja Apocalypsen trailerit näyttivät muoviselta, sisällöttömältä ja hölmöltä. Asiaa ei helpottanut se, että elokuvan antagonistina toimii nimihahmo Apocalypse, joka edustaa Terämies -tyyppistä "olen kaikkivoipa, eikä minua voi voittaa mitenkään" kaartia, joka ei vain yksinkertaisesti ole mielestäni koskaan ollut mielenkiintoista. Onko X-Men -sarjakin nyt sitten virallisesti pilattu?

X-Men: Apocalypse siirtyy trilogian aiempien osien tapaan taas vuosikymmenen eteenpäin ja nyt ollaan 80-luvulla. Days of Future Pastin toivottomuuden jälkeen elämä Charles Xavierin lahjakkaiden koululla näyttää valoisammalta ja nuoret mutantit pääsevät elämässä parempaan alkuun samankaltaistensa avustuksella ja heillä on paikka, jossa heitä ymmäretään. Jopa Magneto on jättänyt kyynisen ja kostonhimoisen ristiretkensä taakseen ja elää elämäänsä salassa kaikilta uuden perheensä kanssa ja on saavuttanut edes jonkinlaisen onnellisuuden asteen. Ongelmat löytävät kuitenkin aina tiensä heidän maailmaansa ja suurin niistä on tuhansien vuosien uniltaan herännyt mutanttien kantaisä Apocalypse. Tämä kaveri on elänyt kauan ja sen aikana siirtynyt ruumiista toiseen ja haalinut itselleen monia eri supervoimia ja kykenee myös voimistamaan muiden mutanttien voimia. Hän pitää tavallisia ihmisiä heikkoina ja on moneen kertaan historian aikana "puhdistanut" ihmiskunnan ja palauttanut kaltaisensa hallitsemaan. 80-luvun maailman hän näkee korruptoituneena ja säälittävänä eikä aio sallia hetkeäkään maailman olla kyseisessä tilassa. Niinpä hän kerää ympärilleen uskollisien mutanttien ryhmän ja alkaa "puhdistamaan" maapalloa heikoista ihmisistä ja nostamaan vahvat mutantit jälleen ravintoketjun huipulle hänen itsensä johdolla, sillä hän kokee olevansa jumala. Jälleen kerran tavallisten mutanttien "perhe" ajautuu eri puolelle näkemyksiensä johdosta, mutta panokset ovat vielä aiempaakin korkeammat, sillä nyt kyseessä on koko maailman kohtalo.

X-Men Apocalypse ei ole trailerien tapaan muovinen, sisällötön ja kurja, vaan erittäin tiukka paketti, jonka olisi toivonut olevan pidempikin. Ongelma näiden massiivisten supersankarileffojen kanssa on se, että niiden tarina ja hahmokaarti on liian suuri 2-2,5 puolin elokuviin ja se saattaa monesti aiheuttaa ongelmia tyyliin Batman vs. Superman. Taannoinen Captain America: Civil War todisti toki sen, että suurellakin määrällä hahmoja on täysin mahdollista tehdä tiukka ja koherentti elokuva. Apocalypse on näiden kahden välimaastossa, mutta onneksi enemmän hyvällä puolella. Tarinaa ja hahmoja on selkeästi liikaa aikaan nähden ja vaikka hahmot hoidetaan mielestäni erittäin hyvin sinä aikana, ovat tarina ja juoni välillä mielestäni liian nopeasti läpikäytyjä ja ne syövät eeppisyyttä pois elokuvasta. Hahmojen motivaatiot ja syvyys on erittäin hyvin toteutettu elokuvassa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mutta Days of Future Pastin tapaan ne pienet viat jäävät nakertamaan takaraivoon. Kun kyseessä pitäisi kuitenkin olla X-Menien pahin vastustaja tähän mennessä ja panokset ovat näin korkealla, jännite pitäisi rakentaa myös tarinan kautta tahdittamalla elokuva paremmin, eikä herättämällä pahis ja pikakävelemällä tietyt elementit lävitse. Pieni vika kokonaiskuvassa, mutta silti häiritsevä.

Kuten sanottua, hahmot on hoidettu hyvin ja siitä suuri kiitos kuuluu tietysti myös näyttelijöille. James McAvoy (Professori Xavier), Michael Fassbender (Magneto), Jennifer Lawrence (Mystique) ja Nicholas Hoult (Beast) palaavat näyttelemään roolinsa uudelleen muutamien muiden ohella ja hoitavat hommansa kuten pitääkin. Uusia kasvoja elokuvassa ovat lähinnä Apocalypsen kätyreitä näyttelevät Olivia Munn (Psylocke), Alexandra Shipp (Storm) sekä Ben Hardy (Angel) sekä tietenkin itse Apocalypse, eli Oscar Isaac. Valitettavasti kolmeen edellämainittuun hahmoon käytetään elokuvassa lopulta hyvin vähän aikaa ja he jäävät todella pinnallisiksi hahmoiksi, joiden motivaatiot jäävät hämärän peittoon, mutta näyttelijät itse kompensoivat sitä puutetta todella hyvin, sillä aina kun he ovat valkokankaalla, se näyttää hyvältä ja hahmojen taustatarinaa pystyy lukea olemuksesta ja reaktioista, vaikka sitä ei katsojalle suoraan tarjotakaan. No ja se Apocalypse... hitto vie Oscar Isaac on kyllä kasvattaa arvoaan minun silmissäni jokaisella elokuvallaan, koska kaveri todellakin on muuntautumiskykyinen. Vaikka hänen hahmonsa eeppisyys ei aivan pääsekään toivottuun huippuunsa, on Isaac leffan aikana aivan loistava ja Mark Ruffalon sekä Henry Cavillin tapaan tekee aiemmin vihaamastani hahmosta äärimmäisen mielenkiintoisen ja karismaattisen. Supersankarileffoissa on monesti vikana se, että niiden pahisroolit saattavat jäädä kliseiseksi ja tusinatavaraksi, mutta Isaacin Apocalypse on pelottava, määrätietoinen ja säälimätön pahis, jonka olisi vain toivonut saavan enemmänkin aikaa valkokankaalla. Elokuvan ehdottomasti kovimman roolisuorituksen tekee kuitenkin Quicksilveriä näyttelevä Evan Peters. Kaveri on hauska, persoonallinen ja ottaa jokaisesta kohtauksestaan irti kaiken mahdollisen tehden kahdessa eri elokuvauniversumissa elävästä hahmosta paljon paremman version kuin Aaron Johnson Age of Ultronissa. Muutkin nuorimman sukupolven X-Menit olivat mielestäni vallan ok, vaikkakin vähän yksiulotteisia ja persoonattomampia kuin Peters tai vanhemman sukupolven vastaavat näyttelijät alkuperäisissä elokuvissa. Tye Sheridan (Cyclops), Sophie Turner (Jean Grey) ja Kodi Smit-McPhee ovat silti tervetullut kolmikko elokuvasarjaan.

Elokuvan toiminta on viihdyttävää ja hyvää, mutta erikoisefektien taso vaihtelee hämmentävän paljon elokuvan aikana. Singerin alkuperäisissä leffoissa CGI oli ihan aikansa huipputasolla, mutta jotenkin Days of Future Past ja Apocalypse ovat asian suhteen ajoittain kyseenalaisia samaan tapaan kuin Matthew Vaughnin ohjaama trilogian ensimmäinen osa. Ero on siinä, että näillä kahdella jälkimmäisellä elokuvalla budjetti on käsittääkseni ollut huomattavasti suurempi, joten loogisuus on vähän niin ja näin. Taistelut ovat erittäin toimivia, mikä on tietenkin aina tärkeätä supersankarileffassa. Days of Future Pastin ehdottomia kohokohtia oli uniikki Quicksilver -kohtaus, jossa näytettiin muutama sekunti ajasta hänen näkökulmastaan. Koko muu maailma miltei pysähtyä hänen ympärillään ja hän teki kaikenlaista mielenkiintoista. Kohtaus oli äärimmäisen hienosti tehty, mutta Apocalypse näyttää, että on mahdollista parantaa vielä siitäkin. Days of Future Pastin tapaan kohtaus on myös tämän elokuvan ehdoton kohokohta.

Niin että Apocalypse oikeasti on hyvä leffa. Epäilykseni olivat korkeat, mutta itse asiassa minun täytyy sanoa, että ensimmäisen katselukerran jälkeen pidin tästä leffasta jopa enemmän kuin Days of Future Pastistä tai sanotaanko, että oloni ei ollut tämän leffan jälkeen millään tavalla pettynyt. Ehkä Days of Future Pastin kanssa ennakko-odotukset olivat niin korkealla ja tämän kanssa matalalla, että se selittää osan, mutta jotenkin tämän elokuvan kokonaisuus oli vain mielestäni parempi. Kumpiakin elokuvia yhdistää se, että niissä on molemmissa jotain pientä ärsyttävää, josta on pakko napista ja jonka takia niiden arvosana laskee jonkin verran, mutta ne ovat myös molemmat erittäin hyviä leffoja genressään tai ylipäätään. Vielä paremminkin voisi tehdä, mutta kyllä tämä ihan riittävää on.

8