Warcraft: The Beginning - vihdoin hyvä videopelielokuva?

 
Videopelit, elämäni kolmas suuri intohimo. Tarinoita ja maailmoja, jotka ovat yleensä laajempia kuin elokuvissa ja vetävät siinä vertoja jopa kirjoille. Sen lisäksi niissä maailmoissa pääsee itse "elämään" ja viemään niiden tarinaa eteenpäin. Olen pelannut pelejä pitkälti yli 20 vuotta ja harrastus jatkuu edelleen. Tuona aikana olen pelannut läpi lukuisia pelejä genrejen vaihtuessa räiskinnästä seikkailuun ja puzzleista roolipeleihin. Olen pelannut monia pelejä, joiden tarina on niin hyvä, että sen näkisi mielellään valkokankaalla kunnon elokuvana, mutta tässä törmätään erääseen omituisimmista ongelmista: miksi videopelit eivät käänny hyväksi elokuvaksi? Oli ihan pakko googlettaa lista videopelileffoista ja toden totta, ainutkaan videopelistä tehty leffa ei vain yksinkertaisesti ole oikeasti todella hyvä. Parhaimmat filmatisoinnit ovat tähän asti ansainneet " noh, onhan se viihdyttävä " -tyylisen arvostelun ja kyseinen pistää ihmetyttämään. Miten hyvät käsikirjoitukset onnistutaan kääntämään hyväksi leffaksi, mutta ei hyvää tarinaa sisältävää peliä? No onneksi asiaan on oppinut edes suhtautumaan asiaan kuuluvalla tavalla ja jokaisen videopelileffan katsoo juuri sillä " saapa nähdä " -asenteella. Kuitenkin uskalsin toivoa uuden Warcraft -filmatisoinnin (jonka pitäisi aloittaa ihan kokonainen elokuvasarja) kohdalla, että josko vihdoin kun kerran Duncan Jones on vielä ohjaamassa. Kaikkia pelejä on tullut aikanaan pelattua ja World of Warcraftille annoin miltei 10 vuotta elämästäni, joten tarina ja maailma on tuttu ja tietää niissä olevan järjetön määrä potentiaalia. Vaan onko elokuva hyvä?

Tarinallisesti Warcraft: The Beginning sijoittuu aikaan ennen tunnetuimpia Warcraft juonikuvioita, mutta hahmot ovat silti suurelta osin tuttuja ja tarina kuitenkin pohjustaa sen, minkä kaikki pelejä pelanneet tietävät. Ihmisten maailma Azeroth on jo pitkään nauttinut rauhasta, mutta nyt oman maailmansa tuhonneet örkit ovat tunkeutuneet heidän maailmaansa ja uhkaavat kuihduttaa senkin. Tarinan keskiössä ovat ritari Anduin Lothar (Travis Fimmel), joka on jo pitkään palvellut kuningastaan Llane Wrynniä (Dominic Cooper) hyvin ja on jälleen valmiina puolustamaan kuningaskuntaa uutta ja tuntetomatonta uhkaa vastaan. He tarvitsevat kuitenkin apua ja turvautuvat voimakkaaseen ihmisten maailmaa suojelevaan velho Medivhiin (Ben Foster) ja entiseen velho-oppipoikaan Khadgariin (Ben Schnetzer). Tämän joukon on selvitettävä örkkien alkuperä ja syy siihen, miksi he ovat tunkeutuneet ihmisten maailmaan. Samaan aikaan örkkien rivit eivät ole yhtenäiset. Heidän yhteiskuntansa rakentuu klaaneille ja sotimiselle, mutta siinä missä örkkejä johtava velho Gul'dan (Daniel Wu) ei välitä kuinka paljon tuhoa hän aiheuttaa ympärillään päästäkseen tavoitteeseensa, on oman klaaninsa päällikkö Durotan (Toby Kebbell) kunniantuntoinen ja tradioita kunnioittava soturi. Nyt nämä kaksi maailmaa kohtaavat ja sota näyttää välttämättömältä.

Harva elokuva on yhdistänyt yhtä paljon CGI:tä ja oikeita näyttelijöitä yhtä paljon kuin Warcraft: The Beginning. Siinä missä ihmiset ovat ihan tavallisen keskiaikaisia, on örkit tehty kokonaan tietokone-efekteillä, joskin ainakin jonkin verran tiettyjen hahmojen kohdalla on käytetty näyttelijöiden kasvonpiirteitä. Toki kaikki näyttelijät ovat käsittääkseni tehneet örkkiroolinsa motion capture -tekniikalla, joten pelkästä ääninäyttelystä ei ole kyse. CGI:n käyttäminen on Hollywoodissa totaalista riskipeliä, koska jopa suuren budjetin elokuvissa efektit näyttävät liian usein aivan kammottavalta, niin kuin olen tässäkin blogissa moneen kertaan maininnut. Warcraftin CGI on kuitenkin suoraan sanoen aivan helvetin hyvännäköistä. Siinä missä suurin osa blockbustereista kärsii suureksi osaksi köykäisestä CGI:stä, Warcraftin efektit taas ovat kautta linjan korkeaa laatua ja vain muutamassa kohtaa jättävät toivomisen varaa. Örkit näyttävät todella hyvältä ja mikä itseäni miellytti ihan hihkumiseen asti ovat elokuvan loitsuefektit, jotka ovat vain yksinkertaisesti WAU. Ironisesti lavastuksellisesti/puvustuksellisesti elokuvan heikkous ovat ihan oikeat puvut tai ennemminkin haarniskat, jotka näyttävät ihan liian usein samaan aikaan sekä leluilta, että vain kaiken kaikkiaan hölmöltä. En tiedä ovatko puvustajat yrittäneet pelanneet peliä vähän väärässä kohtaa ja nähneet siellä vain kaikki ääliömäisimmät graafiset aivopierut, sillä vaikka niitäkin on, on pelien maailmassa valtava määrä erittäin uskottavia ja hyvännäköisiä haarniskoja, joita olisi voinut käyttää. Onneksi tämä ärsyttävyys on kuitenkin vain pienessä osassa elokuvaa ja hyvät efektit ajavat sen ylitse.

Näyttely on mielenkiintoisen ristiriitaista. En löytänyt elokuvasta ainoatakaan huonoa roolisuoritusta örkeistä ja jos se olisi asettanut standardin kaikille suorituksille elokuvassa, näyttely olisi saanut suorilta ysin, mutta normaaleita ihmisiä esittävät näyttelijät jättävät kyllä paljon toivomisen varaa. Vikings -sarjasta tuttu Travis Fimmel on näyttelijä, jonka näin vasta nyt ensimmäistä kertaa missään ja pidän häntä jo nyt äärimmäisen vastenmielisenä. Hänen roolinsa on ärsyttävä ja tuntuu jotenkin iralliselta Warcraftin maailmassa reaktioineen ja käyttäytymisineen. Olisin katsellut häntä mieluusti paljon vähemmän, mutta valitettavasti Anduin Lothar on toinen elokuvan päähenkilöistä. Dominic Cooper ja Ben Foster eivät ole ärsyttäviä, mutta heidän kohdallaan tuntuu, että heillä ei ole aavistustakaan millaisessa maailmassa heidän hahmonsa elävät ja miten niitä näytellään uskottavasti kyseisessä kontekstissa. Kyseiset kaksi näyttelijää ovat kuitenkin sen verran tasokkaita kummatkin (etenkin Foster), että he vetävät roolinsa tarpeeksi hyvin, että kritiikki jää lähinnä vähäiseksi napinaksi, mutta silti. Velho-oppipoika Khadgaria näyttelevä Ben Schnetzer on minulle täysin uusi nimi, mutta hän yllätti minut laadukkaalla näyttelyllä. Vaikka rooli itsessään sisältää ajoittain vähän liikaa comic sidekick -tyylistä meininkiä, on kokonaisuus laadukas, uskottava ja hyvin näytelty. Hatunnoston annan myös Paula Pattonille, jonka näyttelemä puoliörkki Garona näytti trailereissa halvalta maskeerauksen suhteen, mutta jota en huomannut periaatteessa ollenkaan elokuvassa. Vaikka osa käsikirjoituksesta ontuu hänen kohdallaan, vetää Patton roolinsa erittäin hyvin. Ja vaikka örkeistä tosiaan en löydä mitään valitettavaa, on silti mainittava, että Toby Kebbell vaan on mielestäni loistava näyttelijä ja vetää tälläkin kertaa parhaimman roolisuorituksen Durotanina.

Warcraft olisi itse asiassa elokuvana oikein hyvä jopa oman genrensä ulkopuolella, mutta tietyt asiat verottavat sen arvosanaa vähän turhan paljon. Warcraft -maailman tarina on aina ollut rikas ja materiaalia on runsaasti tulevia jatko-osia varten, mutta olisin nähnyt mieluusti, että tämän elokuvan tarinan kertomiseen olisi käytetty enemmän aikaa, koska nyt osa elokuvasta on vähän samanlainen kuin Batman v. Superman: se hyppii ihan liikaa paikasta toiseen. Vaikka teleporttaus loitsujen avulla on toki olennainen osa Warcraftia, se ei todellakaan siirry valkokankaalle kauhean hyvin. Nyt välillä pompitaan kohtauksesta toiseen kyseisellä tempulla ja mikä pahinta, kyseiset pienet kohtaukset ovat ajoittain jopa täysin yhdentekeviä. Samoin alussa hypitään puolelta toiselle näyttäen ensin örkkejä, sitten ihmisiä ja taas örkkejä, kun saman ajan voisin käyttää paremmin syventäen ainakin joitakin hahmoja ja keskittymällä johonkin tärkeään. Nyt elokuvassa on liian paljon tahditusongelmia ja se todella syö osan tarinan tehosta pois. Sen lisäksi vielä päälle tiettyjen näyttelysuoritusten heikkous ja ajoittain naurettavan huono pukusuunnittelu ja leffan arvosana on huonontunut minulle merkittävästi ja se tippuu paljon lähemmäs oman genrensä elokuvia, kun sen pitäisi yrittää irtautua kyseistä genreä riivaavista heikkouksista ja hölmöyksistä.

Kaiken kaikkiaan suosittelen elokuvaa kyllä niillekin, jotka eivät ole pelejä pelanneet, koska se on ihan suhteellisen hyvä elokuvasarjan aloitus ja siinä on paljon potentiaalia jatkoon. Se sisältää paljon hyviä juttuja ja on selkeästi videopelielokuvien kärkikastia. Se on oikeasti viihdyttävä elokuva ilman, että se on typerä. Ainoa ongelma on vain, että pelisarjan fanina toivoin lähdemateriaalin kääntyvän (vielä) paremmaksi elokuvaksi. Mutta menee se näinkin.

7½