Tom Cruise, tuo kaikkien Hollywood-elokuvien katsojien suosikki tai inhokki. Se suhteellisen pienikokoinen skientologi, sekopää ja mitä näitä nyt on. Jostain syystä Cruisen Tomppa tulee esiin puheissa lähes aina sekopäisyytensä kautta, mutta itse puhun miehestä lähes aina siksi, että kaveri on jotakuinkin aina yhtä luotettava ja vakuuttava näyttelijä. IMDb:tä selatessani ei liiaksi nouse esiin elokuvia viimeisen 10-15 vuoden ajalta ainakaan, jossa mies olisi ollut huono. Elokuvat itsessään ovat voineet olla keskinkertaisia tai mitä vain, mutta mies itse pitää lähes aina tasonsa korkealla. Ja se taso on siis yleensä karismaattisen protagonistin rooli, vaikka mitään suuria venytyksiä ei niissä rooleissa yleensä nähdäkään. Niitä etsiessään kannattaa tutustua elokuviin kuten Collateral, Tropic Thunder ja Born on the Fourth of July. Kesän 2014 Cruise -annoksen tarjoilee Doug Limanin ohjaama scifi-häsmäkkä Edge of Tomorrow, jonka kävin juuri äsken katsastamassa.
Edge of Tomorrow kertoo tarinan vastenhakoisesta majurista, joka päätyy ikävällä tavalla rintamalle sodassa muukalaisia vastaan, jotka ovat vallanneet suurimman osan Eurooppaa. Traileri tarjoilee jo tietoa siitä, että elokuvan pääjippo on se, että Majuri William Cage tulee kosketuksiin muukalaisten kanssa, jonka jälkeen hän joutuu elämään saman päivän uudelleen ja uudelleen ja hänen kuollessaan päivä käynnistyy aina uudelleen alusta. Tarinaan liittyy olennaisesti myös aiemmin saman kokenut naissotilas Rita Vrataski ja joukko britti- sekä jenkkisotilaita, joiden miellyttävyyden taso vaihtelee ärsyttävästä vähän vähemmän ärsyttävään, tosin tarkoituksellisesti.
Viimevuotinen Oblivion oli mielestäni vallan mainio sci-fi -pläjäys ja se oli mielestäni mainiosti tahditettu, siinä oli kiva tunnelma ja visuaalisuus oli harvinaisen miellyttävää. Elokuva ei välttämättä ollut mikään mullistava, mutta äärimmäisen viihdyttävä. Niinpä odotin Edge of Tomorrowlta aika paljon, sillä sen traileri ja lähtökohtainen idea vaikuttivat minusta oikein mielenkiintoisilta. Ja kyllä Edge of Tomorrowkin viihdytti, sen katseli oikein mielellään lävitse, nauroi välillä, säikähteli ja seurasi melko perinteistä action-juonta ripauksella jotain romanssin tapaista. Mutta jotenkin elokuvan jälkeen minulla oli tyhjä olo. Yleensä katsoessani leffan, pystyn sanomaan jos se miellytti, ärsytti, tuotti pettymyksen tai mitä ikinä, mutta Edge of Tomorrow on pitkästä aikaa elokuva, joka ei oikein jättänyt minkäänlaista oloa. Se tuli, sen kävi katsomassa ja ulos tullessa ei oikein osaa osoittaa sormella mitään siitä, mikä olisi herättänyt erityisiä tunteita.
Kyllä, Tom Cruise on edelleen se sama luotettava protagonisti ja pelkästään Tompan karisma kantaa elokuvan kuin elokuvan lävitse sen kahden tunnin, mutta mitä muuta elokuvassa oli? Muukalaiset ovat iso osa kyseistä elokuvaa, paitsi että eivät ole. Niitä ei turhan usein valkokankaalla lopulta nähnyt ja silloinkin ne tuottivat kevyen pettymyksen, siis siinä mielessä, että vaikka ne olivat lähtökohtaisesti mielenkiintoisia, puuttui niistä lopullinen persoonallisuus ja uniikki luonne täysin... pääalienista puhumattakaan. Odotin kovasti Emily Bluntin bad ass -roolia " Full Metal Bitchinä ", koska hän itse kuvasi haastatteluissa sitä juuri kovisrooliksi, mutta aika vaisu kovisrooli se lopulta oli, vaikka Blunt ihan hyvin näyttelikin. Muistiin jollain tavalla jääviä hahmoja ovat Bill Paxtonin ärsyttävä Vääpeli Farell ja vähintäänkin yhtä raivostuttava Kenraali Brigham, jota Brendan Gleeson onnistuneesti näyttelee. Muuten näyttelijöitä ja hahmoja ei elokuvan jälkeen muista käytännössä ollenkaan.
Visuaalisuuden voisi kuvitella tällaisessa elokuvassa olevan tärkeä ja iso osa ja osittain Edge of Tomorrow näyttää kyllä ihan hyvältä ja ainakaan se ei ole täyteen ängettyä CGI-tuubaa ja jopa alienit näyttävät kuitenkin sillä tavalla hyvältä. Vaan eipä se visuaalisuuskaan silti kovin erityisellä tasolla ole. Exo-puvut näyttävät hiukan hölmöiltä ja päähän jää lähinnä hohtava muukalaisveri ja hiekka. Ja välissä parit pimeät viemärit ja lato... niin ja tietysti armeijan tukikohta ja elokuvan ainoa hölmö CGI-osuus, eli liikkuvat alieneita jäljittelevät kourat. Siinäpä se sitten olikin.
Minua vähän harmittaa, että Edge of Tomorrown meriitit lepäävät lähes yksinomaan Cruisen harteilla, sillä luulisi Doug Limanin luovan jotain mieleenpainuvampaa edes viihdyttävässä muodossa. Mies on kuitenkin ohjannut aiemmin esimerkiksi ensimmäisen Bourne-leffan ja allekirjoittaneen mielestä varsin viihdyttävän (joskin vähän hölmön ja kornin) Mr. & Mrs. Smithin. Mutta eipä tätä elokuvaa katsoessa erityisesti ohjaamista miettinyt. Ihan hyvin tasapainotettua actionia ja ripaus huumoria, mutta persoonallisuus... missä se oli?
Älkää toki käsittäkö väärin. Kyllä Edge of Tomorrow oli ihan toimivaa toimintaa popcorn-kipollisen tai kilon karkkipussin kanssa nautittavaksi. Se tarjoaa kaiken sen, mitä perinteisen 2000-luvun Hollywood-actionin kuuluukin ja on se paljon viihdyttävämpi, kuin mitään, mitä Michael Bay tekee, mutta sitä ei mitenkään erityisesti meriitiksi voi sanoa. Ehkä odotin liikaa elokuvalta tai sitten se ei vain oikein ollut kummoinen, mutta luokittelen tämän pätkän lokeroon " kerran tai kaksi katsottava, mutta that's it. " Suosittelen alimman yhteisen nimittäjän action-/scifi-leffojen ystäville.
Edge of Tomorrow kertoo tarinan vastenhakoisesta majurista, joka päätyy ikävällä tavalla rintamalle sodassa muukalaisia vastaan, jotka ovat vallanneet suurimman osan Eurooppaa. Traileri tarjoilee jo tietoa siitä, että elokuvan pääjippo on se, että Majuri William Cage tulee kosketuksiin muukalaisten kanssa, jonka jälkeen hän joutuu elämään saman päivän uudelleen ja uudelleen ja hänen kuollessaan päivä käynnistyy aina uudelleen alusta. Tarinaan liittyy olennaisesti myös aiemmin saman kokenut naissotilas Rita Vrataski ja joukko britti- sekä jenkkisotilaita, joiden miellyttävyyden taso vaihtelee ärsyttävästä vähän vähemmän ärsyttävään, tosin tarkoituksellisesti.
Viimevuotinen Oblivion oli mielestäni vallan mainio sci-fi -pläjäys ja se oli mielestäni mainiosti tahditettu, siinä oli kiva tunnelma ja visuaalisuus oli harvinaisen miellyttävää. Elokuva ei välttämättä ollut mikään mullistava, mutta äärimmäisen viihdyttävä. Niinpä odotin Edge of Tomorrowlta aika paljon, sillä sen traileri ja lähtökohtainen idea vaikuttivat minusta oikein mielenkiintoisilta. Ja kyllä Edge of Tomorrowkin viihdytti, sen katseli oikein mielellään lävitse, nauroi välillä, säikähteli ja seurasi melko perinteistä action-juonta ripauksella jotain romanssin tapaista. Mutta jotenkin elokuvan jälkeen minulla oli tyhjä olo. Yleensä katsoessani leffan, pystyn sanomaan jos se miellytti, ärsytti, tuotti pettymyksen tai mitä ikinä, mutta Edge of Tomorrow on pitkästä aikaa elokuva, joka ei oikein jättänyt minkäänlaista oloa. Se tuli, sen kävi katsomassa ja ulos tullessa ei oikein osaa osoittaa sormella mitään siitä, mikä olisi herättänyt erityisiä tunteita.
Visuaalisuuden voisi kuvitella tällaisessa elokuvassa olevan tärkeä ja iso osa ja osittain Edge of Tomorrow näyttää kyllä ihan hyvältä ja ainakaan se ei ole täyteen ängettyä CGI-tuubaa ja jopa alienit näyttävät kuitenkin sillä tavalla hyvältä. Vaan eipä se visuaalisuuskaan silti kovin erityisellä tasolla ole. Exo-puvut näyttävät hiukan hölmöiltä ja päähän jää lähinnä hohtava muukalaisveri ja hiekka. Ja välissä parit pimeät viemärit ja lato... niin ja tietysti armeijan tukikohta ja elokuvan ainoa hölmö CGI-osuus, eli liikkuvat alieneita jäljittelevät kourat. Siinäpä se sitten olikin.
Minua vähän harmittaa, että Edge of Tomorrown meriitit lepäävät lähes yksinomaan Cruisen harteilla, sillä luulisi Doug Limanin luovan jotain mieleenpainuvampaa edes viihdyttävässä muodossa. Mies on kuitenkin ohjannut aiemmin esimerkiksi ensimmäisen Bourne-leffan ja allekirjoittaneen mielestä varsin viihdyttävän (joskin vähän hölmön ja kornin) Mr. & Mrs. Smithin. Mutta eipä tätä elokuvaa katsoessa erityisesti ohjaamista miettinyt. Ihan hyvin tasapainotettua actionia ja ripaus huumoria, mutta persoonallisuus... missä se oli?
Älkää toki käsittäkö väärin. Kyllä Edge of Tomorrow oli ihan toimivaa toimintaa popcorn-kipollisen tai kilon karkkipussin kanssa nautittavaksi. Se tarjoaa kaiken sen, mitä perinteisen 2000-luvun Hollywood-actionin kuuluukin ja on se paljon viihdyttävämpi, kuin mitään, mitä Michael Bay tekee, mutta sitä ei mitenkään erityisesti meriitiksi voi sanoa. Ehkä odotin liikaa elokuvalta tai sitten se ei vain oikein ollut kummoinen, mutta luokittelen tämän pätkän lokeroon " kerran tai kaksi katsottava, mutta that's it. " Suosittelen alimman yhteisen nimittäjän action-/scifi-leffojen ystäville.
2½/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti