Doctor Strange

Tähän mennessä on luultavasti käynyt suhteellisen selväksi, että allekirjoittanut on kokolailla hulluna sarjakuvaelokuviin. Erityisen hulluna niihin, joissa on supervoimilla varustettuja yksilöitä ja jokin eeppinen (joskin yleensä kliseinen ja vähän lapsellinenkin) tarina. Marvel on rakentanut oman elokuvauniversuminsa äärimmäisen tasokkaaksi ja seassa on ollut vain muutama vähän kehnompi esitys, mutta nekään eivät virallisessa MCU:ssa ole kertaakaan olleet oikeasti huonoja elokuvia, jotkut muutamat ovat vain olleet vähän keskinkertaisempia. Marvel Cinematic Universen " Phase Three " alkoi aiemmin tänä vuonna Captain America: Civil Warin tahdittamana ja huhheijjaa kyseinen elokuva hyppäsikin suoraan omalla listallani MCU:n top 3:seen. Näin vuoden loppuun ensi-iltansa sai juuri täysin uuden hahmon universumiin tuova Doctor Strange, joka laajentaa supervoimien alkuperälistaa magialla ja täydentää lähtökohtia Phase Threen lopussa häämöttävälle (luultavasti) massiiviselle Infinity Warille, jossa koko MCU:n tarina kulminoituu.

Doctor Strange kertoo erinomaisesta, mutta suhteellisen mulkuhkosta neurokirurgista nimeltä Stephen Strange, joka ei arvosta oikein ketään muuta kuin itseään ja nauttii ammattinsa tuomista materiallisista eduista. Miehen epäkunnioitus ihan suhteellisen selviä perusasioita kohtaan kuitenkin johtaa kohtalokkaaseen auto-onnettomuuteen, jossa hänen arvokkaat kätensä kärsivät vakavia hermovaurioita tehden ammatin harjoittamisen mahdottomaksi ja vieden samalla pohjan Strangen elämältä. Hän yrittää riskejä kaihtamatta etsiä parannuskeinoa käsillensä ajaen samalla viimeisetkin ihmiset pois viereltään ja ajautuu lopulta epätoivon pohjalla Kamar-Taj -nimiseen paikkaan, jossa kaikki hänen tuntemansa ja tietämänsä joutuu koetukselle. Maailma ei olekaan pelkkää tiedettä ja logiikkaa, vaan mystiikka, hengellisyys sekä magia todellakin ovat olemassa. Lähtökohtaisesta vastutuksesta huolimatta Strange alkaa kuitenkin kiinnostua näistä, sillä salaisuus hänen käsiensä parantamiseen ja mahdollisesti vielä johonkin suurempaan on piilossa jossain tämän uuden tuntemattoman maailman syövereissä. Samalla toisaalla aika alkaa käymään vähiin maapallollemme, kun harhautunut magian mestari yrittää syöstä maailman pimeyteen, sillä joku toisella puolella on luvannut hänelle ikuisen elämän. Voiko läpeensä itsekkäästä miehestä tulla jotain suurempaa, että pahuus ei saisi valtaa?

Doctor Strangen näyttelijäkaartista ei jää epäselväksi, että Marvelilla menee hyvin, sillä pääroolit on pommitettu täyteen A-listan Hollywood-tähtiä. Strangea itseään näyttelee Benedict Cumberbatch, joka lienee viime vuosien suosituimpia näyttelijöitä. Pääpahiksena ilkeilee jälleen kerran Mads Mikkelsen, jota olisi jännä nähdä vaihteeksi myös hyvien tyyppien rooleissa, mutta joka on kieltämättä kuin luotu sosiopaattien ja psykopaattien rooleihin. Sivurooleissakin esiintyy nimiä kuten Tilda Swinton ja Chiwetel Ejiofor, jotka näyttelevät Strangen mentoria Muinaista sekä toista hyvistä (joskin aika ehdotonta ja tiukkaa sellaista), Mordoa. Ai niin... ja Rachel McAdamskin on elokuvassa mukana Strangen vanhana työkaverina ja kumppanina.

Koska lähtökohta näyttelylle on tämä, on todella ärsyttävää, kuinka periaatteessa jokaikinen näistä neljästä päänäyttelijä ja heidän hahmoistaan heitetään täysin hukkaan. Jokaikinen elokuvan hahmo on yksiulotteinen ja vailla varsinaista tarinaa tai motiivia. Tai siis onhan heillä tarinansa, mutta se käydään läpi niin laimeasti kuin vain mahdollista, eikä minkäänlaisesta tuntuvasta draamasta voi puhua missään kohtaa. Ja tämä siis ihan supersankarielokuvan tasolla, ei perinteisen draaman tasolla. Cumberbatch yrittää roolissaan, mutta en ole koskaan nähnyt häntä niin epäuskottavana kuin Strangena. Toki hänellä on hetkensä, mutta liian monta kertaa hän tuntuu siltä, ettei kuulu rooliin tai ehkä enemmän niin, että häntä ohjataan todella huonosti. Liikehdintä on välillä todella hölmöä, kun jonkin efektin pitäisi tapahtua ja tiettyjen tilojen näytteleminen, kuten haavoittuneisuus ja paikallaan juokseminen, sujuisivat paremmin lukion draamakerhossa. Yritys ja onnistuminen kohdistuvatkin miehen perusnäyttelemiseen tunteiden ja hahmon puolesta, mutta tosiaan... kun käsikirjoitus jokaiselle hahmolle elokuvassa on näin ohutta, on vaikea vakuuttaa oikein siinäkään. Mads Mikkelsen yrittää ilkeillä parhaansa mukaan, mutta Marvelin syndroomana on ollut koko MCU:n ajan se, että pahikset jotka sarjiksien sivuilla ovat uniikkeja ja joilla on rikas taustarina, kuolevat yhdessä elokuvassa, eikä heille ole edes yritetty tehdä tuntuvampaa roolia. Ainoa isompi poikkeus tästä on ollut Tom Hiddlestonin esittämä Loki, joka taas nauttii kokolailla MCU:n suosituimman hahmon kunniaa. Mikkelsenin Kaecilius on lähtökohtaisesti mielenkiintoinen, mutta niinikään jää laimeaksi hahmoksi, jonka motiiveja ei missään vaiheessa selitetä kunnolla. Hän toimii lähinnä Strangen universumin suuremman pahan esittelijänä, mikä on äärimmäisen huono valinta. Mordoa näyttelevä Ejiofor yhdessä McAdamsin kanssa taas on elokuvan rikollisin asia. En ymmärrä, miten kaksi niin lahjakasta näyttelijää voi heittää elokuvaan lähinnä heilumaan satunnaisiin kohtauksiin luomatta minkäänlaista taustatarinaa käsikirjoitukseen. Tässä, hahmosi on läsnä ja sanoo jotain... seuraavaksi hän lähtee. Siinä Mordon ja Christinen tarina periaatteessa kokonaan elokuvassa.. yksinkertaisesttuna toki. Ainoa valonpilkahdus näyttelijäntyön, käsikirjoituksen ja ohjaamisen yhteissummana on Tilda Swinton, jonka näyttelemä Muinainen on toki myös yksiulotteinen hahmo elokuvassa, mutta josta Swinton silti saa puristettua jotenkuten tarpeeksi irti. Onko se riittävästi muiden MCU-leffojen tasolla? Ei, mutta kuten sanottua... jos lähtökohdat ovat nämä, tulisi naiselle antaa jonkinlainen palkinto.

Aiemmissa kappaleissa jo enemmän kuin sivusin sitä, että Doctor Strangen käsikirjoitus ja ohjaus ovat ihan mitä sattuu. Tästähän on saanut toki esimakua jo muutamissa aiemmissakin MCU-elokuvissa, mutta Strangessa siinä vedetään kyllä pohjat. Universumin elokuvat ovat tähän asti olleet kokolailla poikkeuksetta viihdyttäviä, koska ne yhdistävät toimintaa, huumoria ja draamaa sopivissa määrin. Doctor Strangen ongelma on, että se ei onnistu kunnolla yhdelläkään saralla. Toiminnalla on mitä parhaimmat lähtökohdat, mutta se näyttään ajoittain todella laimealta ja jopa hölmöltä. Huumorin laatu hakee koko elokuvan ajan ja tuntuu lähinnä väkinäiseltä yrittämiseltä sen sijaan, että se tuntuisi muiden elokuvien tavoin autenttiselta. Draama taas on melko olematonta, koska tarinaa ei ole kokonaisuudessaan tai hahmojen puolesta juuri nimeksikään. Sarjakuvissa hahmoilla ja maailmalla on, kuten aiemmin mainitsin, vaikka kuinka paljo taustarinaa, mutta elokuvassa siitä ei ole tietoakaan. Marvelilla on ollut mielenkiintoinen tapa palkata elokuviensa ohjaajiksi suht tuntemattomia nimiä, mutta yleensä siitä on seurannut lähinnä hyvää, kuten vaikkapa juuri aiemmin pelkästään TV-sarjoja ohjanneiden Russon veljesten tapauksessa, jotka ovat ohjanneet kaksi viimeisintä Captain America -leffaa ja ne todella ovat laadukkaita. Strangen ohjannut Scott Derrickson on aiemmin ohjannut lähinnä b-luokan kauhuleffoja, mutta en osaa sanoa, kuinka paljon hänellä on ollut sananvaltaa tämän elokuvan pallilla, sillä Marvel on luultavasti aika tiukkana leffojensa tyylistä ja linjasta. Johtopäätökseni on se, että käsikirjoitus, ohjaus ja tuotanto ovat kaikki alle standardien, koska jos yksi ei toimi, niin yleensä toiset kaksi voivat paikata ja niin edelleen. Lopputulos vain on mitäänsanomaton.. se ei ole erityisen huono tyyliin X-Men Origins: Wolverine ja Elektra, mutta se ei ole hyväkään. Se on kuin Age of Ultron, mutta vielä mitäänsanomattomampana.

Erikoisefekteistä on pakko vielä mainita tämän elokuvan kohdalla, koska ne ovat suuri osa sitä. Elokuvassa väläytellään taikavoimia, toisia ulottuvuuksia ja maailmoja sekä "eläviä" esineitä. Melko omituisesti efektien laatu vaihtelee järjettömän paljon elokuvan aikana. Useampaan otteeseen jokin hahmo käyttää magiaa muokatakseen maailmaa esimerkiksi rakennuksien puolesta ja tämä näyttää melkein Inception -coolilta, mutta sitten taas monet magia- ja esine-efektit ovat todella köykäistä ja huonoa tasoa. Kyseinen täydentää elokuvan epätasapainoa vielä entisestään.

Kokonaisuutena Doctor Strange herättää lähinnä kysymyksiä... miksi sen taso heittelee niin järkyttävästi? Miksi se on ohjattu ja kirjoitettu niin kehnosti? Miksi uuden hahmon kirjoittaminen MCU:hun ei ottanut huomioon sitä, että Strangen kuuluisi olla oma erillinen hahmonsa, eikä halpa ja mauton kopio Tony Starkista? Eivätkö aiempien elokuvien standardeja ylläpitäneet tahot olleet paikalla kun elokuvaa tehtiin? Olin ärsyyntynyt elokuvan jälkeen, koska olen tottunut MCU:n kohdalla laatuun... jopa huonoimmillaan. Ja edelleenkin, Doctor Strange ei ole paska elokuva.. se on vain mitäänsanomaton ja laimea, koska mitään siinä ei ole tehty oikeasti hyvin. Toivon, että elokuvan tai edes päähahmon kohdalla kävisi kuin ensimmäisen Captain American kanssa, josta en aluksi pitänyt lainkaan, mutta joka myöhemmillä katselukerroilla on osoittautunut ihan hyväksi elokuvaksi. Hahmoa on onneksi kehitetty paljon ja nimenomaan hyvään suuntaan myöhemmissä elokuvissa. Voisitteko Marvel tehdä Doctor Strangelle kunniaa ja tehdä hahmon alle PALJON parempia elokuvia? Pretty please.

6½